Meistä

 

Olen Kurhelan Tanja Alavudelta. Kasvatan pienimuotoisesti samojedejä ja japaninpystykorvia. Meille tulee pentueita noin kerran vuodessa, eli ei kovinkaan usein, mutta pennut ovat sitten sitäkin odotetumpia.  Jospa nyt kuitenkin kertoisin jotain itsestänikin.....

Vuonna 2004 sain ensimmäisen japsuni Mintun olin jo monia vuosia haaveillut omasta japsusta ja nyt unelmani toteutui. Tämä ilo tosin jäi lyhyt aikaiseksi sillä menetin hänet ihan liian aikaisin. Se sattui paljon ja tulee aina sattumaankin, mutta niinhän sen kuuluukin. Ainut asia mikä minua lohduttaa on se, että tiedän hänen olevan nyt jossain paremmassa paikassa.  Tämän jälkeen vannoin ettei meille tule enää koiraa, mutta aika parantaa haavat ja muistoja meiltä kukaan ei voi viedä.. Lopulta pitkän harkinnan jälkeen meille muutti japsu poika Nipsu vuonna 2006, jonka kanssa tutustuin sitten näytely ja agility maailmaankin. Näyttelyissä käydessäni kiinnostukseni alkoi myös kohdentua toiseenkin rotuun nimittäin Samojediin, mieheni oli jo tämän rodun noteerannut ennemminkin mutten vielä silloin ollut  itse kiinnittänyt siihen enempää huomiota.  Ennenkö huomasinkaan olin itseksin  ihan myyty ja ajattelin Nipsun saavan seuraa itselleen. Näin ollen Nelli  tuli meille vuonna 2007 ensimmäinen samojedimme, monien, monien kyselyjen ja yhteyden ottojen jälkeen.  Tämän jälkeen lähti kärrynpyörä pyörimään ja tuskin sitä kukaan olisi saanut enää pysäytettyä, joten Vuonna 2008 meille tuli sitten japsu tyttö Ninni sekä myöhenmin loppuvuodesta sammari tyttö Cruella jonka saimme meille sijoitukseen.  Tällöin olin jo käynyt kasvattajan peruskurssin ja haave omasta kennelistä oli lähtenyt itämään.

Kennelnimen Lumililja sain vuoden 2009 alussa ja siitä se kipinä sitten roihahti. Perheeseemme kuuluu mieheni Arin lisäksi lauma hauveleita, jotka äsken aika hyvin esittelinkin sekä meidän oma pikku karvinen Misse kissa. Lisäksi kennelimme koiria asustelee myös sijoituskodeissa (Iines ja Bella). Ensimmäinen pentue (sammari pentue) syntyi kenneliimme vuonna 2010 ja minulle oli tärkeää että myös meille jäisi tästä yksi pentu. Niinhän meille sitten jäikin meidän hurmaava poika Rocky, meidän oma pikku halinalle. Vuonna 2011 kenneliimme syntyi sitten japsu pentue. Tällä kertaa en enää jännittänyt kuitenkaan niin hirveästi, sillä tiesin jo suurin piirtein mitä olisi tulossa =)

Pyrin kasvattamaan rodun omaisia, terveitä ja hyvän luonteisia koiria. Nämä ovat minulle niitä tärkeimpiä kriteerejä yhdistelmiä valitessani. Siksi myös toivoisin että myös kasvattieni omistajat veisivät koiransa tarvittaviin pevisa tutkimuksiin, jotta tietäisin vastaisuudessa toimia toisin jos tilanne niin vaatii.  Tämähän on minulle kuitenkin jatkuvaa oppimista ja onhan kasvattini omistajankin hyvä tietää onko koiralla kaikki hyvin. Minulle on tärkeää, että kasvattieni omistajat ovat tyytyväisiä koiriinsa sillä mikä onkaan ihanampaa kuin kuunnella kun kasvattini omistaja tulee kehumaan minulle kuinka ihana koira hänelle on mennyt. Se saa minut kieltämättä hymyilemään.

 Tärkein toiveeni pennuille kotia etsiessäni on se, että ne saavat hyvän kodin, jossa ne voivat onnellisina elellä koko lopun elämäänsä. Sillä haluan että pennut tulevat ensisijaisesti rakastetuiksi perheen jäseniksi. En velvoita mitään näyttelyissä käyntejä ym, sillä kaiken on lähdettävä perheen ja koiran omasta vapaasta tahdosta, mitä sitten tulevaisuudessa tulevatkaan harrastamaan tai yhdessä puuhastelemaan....

Itse harrastan koirieni kanssa lenkkeilyä, uimista, talvisin vedättämistä ja agilityäkin koirien omaksi iloksi. Näyttelyissäkin käymme silloin tällöin, mutta yhdessä puuhailu ja olo on meille kaikki kaikessa. Vapaana juokseminen ja leikkiminen on koirillemme tärkeää. Sekä itsensä toteuttaminen ja arjen pikku askareissa mukana oleminen. =) Näissä olemme edenneet täysin koiriemme ehdoilla, sillä haluan niiden olevan onnellisia meidän kansamme.

Olen seuraavien yhdistysten jäsen: Suomen kennelliitto, Suomen Japanin pystykorvayhdistys ry, Suomen Samojedinkoirayhdistys ry, Royal Canin kasvattajakerho

   Koiran omistuslait

    1. Jos pidän siitä, se on minun.
    2. Jos se on suussani, se on minun.
    3. Jos pystyn ottamaan sen sinulta, se on minun.
    4. Jos se oli minulla juuri äsken, se on minun.
    5. Jos se on minun, se ei saa koskaan näyttää olevan sinun.
    6. Jos pureskelen jotain palasiksi, kaikki palaset ovat minun.
    7. Jos se vain näyttääkin siltä, että se on minun, se on minun.
    8. Jos näin sen ensin, se on minun.
    9. Jos leikit jollakin ja laitat sen maahan, siitä tulee automaattisesti minun.
    10. Jos se on rikki, se on sinun.

Aina silloin joku kehtaa sanoa "Piristyisit, sehän on vain koira" tai "Tuo on aika paljon rahaa vain koiraan." Näin sanovat eivät ymmärrä kuljettua matkaa, kulutettua aikaa, eivätkä kuluja, jotka liittyy "vain koiraan".

 

Jotkut hienoimmista hetkistäni liittyvät "vain koiraan". Monia tunteja on kulunut ja toisinaan ainoa kumppanini on ollut "vain koira", mutta kertaakaan en tuntenut itseäni sen takia vähäisemmäksi.

 

Jotkin surullisimmista hetkistäni ovat johtuneet "vain koirasta," ja noina pimeyden päivinä, "vain koiran" lempeä kosketus antoi minulle lohtua ja syyn voittaa tuo päivä.

 

Jos sinäkin ajattelet, että sehän on "vain koira," ymmärrät varmasti myös sanonnat kuten "vain ystävä", "vain auringonnousu" tai "vain lupaus".

 

"Vain koira" tuo elämääni sen aidoimman ystävyyden, luottamuksen ja puhtaan, pidättelemättömän riemun.

"Vain koira" tuo esiin myötäelämisen ja kärsivällisyyden, jotka tekevät minusta paremman ihmisen.

 

"Vain koiran" vuoksi nousen aikaisin aamulla, teen pitkiä lenkkejä ja katson odotuksella tulevaisuuteen. Joten minulle ja kaltaisilleni "vain koiran" omistaville ihmisille, se ei ole "vain koira" vaan tulevaisuuden toiveiden ja unelmien ruumiillistuma, menneisyyden rakkaimmat muistot ja puhdas riemu tässä hetkessä, juuri nyt.

 

"Vain koira" tuo minusta esiin sen mikä on hyvää ja ohjaa ajatukseni pois itsestäni ja päivän huolista.

 

Seuraavan kerran kun kuulet sanonnan "vain koira", hymyile - koska he "eivät vain ymmärrä".