Olen Asunmaan Tanja Alavudelta. Kasvatan pienimuotoisesti Samojedeja. Pentuja meille ei tule kovinkaan usein, mutta pennut ovat sitten sitäkin odotetuinpia. Perheeseemme kuuluu koiriemme lisäksi muutama muukin karvakorva. Meiltä löytyy siis muutama heppa ja pieneläimiä.

Ainoa asia mitä pentujen tulevilta perheiltä toivon on se että ne pääsisivät rakastavaan ja pysyvään loppuelämän kotiin. Kukin perhe saa osaltaan päättää mitä tulevat tulevaisuudessa yhdessä pennun kanssa puuhastelemaan/harrastelemaan. Pentuihin voi myös tulla tutustumaan ennen luovutus ajankohtaa, jos itse niin haluaa. Pyrin kuuntelemaan perheiden toiveita tulevan pennun suhteen ja valitsemaan joukosta juuri sen heille sopivan pennun. Pentuja kun voi löytyä laidasta laitaan siitä aktiivisimmasta - ei hetkauta mua tyyppiin. Täysin pihakoiraksi en pentua luovuta, vaan hänellä täytyy olla mahdollisuus oleskella niin sisällä kuin pihallakin.



Pentuja sivun tulen pitämään ajantasalla, eli sinne ilmestyy kyllä tieto kun pentuja on toiveissa/odotettavissa.



Nämä koirat ovat ihastuttavan näköisiä valkoisena hohtavine turkkeineen ja hymyilevine naamoineen. Jokaisella kolikolla löytyy tosin aina se kääntöpuolikin...

Yleensä tämän turkin kunnostus session jälkeen ne alkavat välittömästi etsimään sitä mehukkainta paikkaa kieriskellä ja valuttaa kaikki omistajan työ hukkaan. Ne tunkevat naamansa mitä ihmeellisinpiin paikkoihin, tavaroita häviää vierestäsi jotka löytyvät myöhemmin paikasta x järsittynä. Kukat saavat aina jossain vaiheessa kyytiä ja nämä veijarit ovat todella kekseliäitä jos jotenkin yrität estää heitä toteuttamasta itseään. Sisällä saattaa matot,huonekalut ja varmasti roskikset saavat kyytiä. Meillä mentiin kerran tiimityöllä tonkimaan pihan roskalaatikkoa. Jos nyt tässä vaiheessa ajattelet laittavasi vain ovet kiinni, niin unohda ne kyllä oppii avaamaan nekin erilaisia hakoja myöten.

Tulevaisuudessa tulet rakastamaan suomen vaihtelevaa ilmastoa. Koirasi viruttelun jälkeen toteat että kylpyhuoneen lattialle on tullut lapiollinen hiekkaa koirasi turkista. Kun tulet väsyneenä kotiin, koirasi on yleensä aina muistanut sinua jollain tervetuloa yllätyksellä. Tämän takia katettu häkki pihalla on niin maailman paraskeksintö.

Teippi harjoista tulee parhainpia ystäviäsi ja niitä kannattaa kylvää ympäriinsä autoja myöten. Tietyille tummille vaatteille saat heittää hyvästit ellet halua tuunata itseäsi valkoisella karvalla. Mutta kaikesta huolimatta päivääkään en vaihtaisi pois, tai no rehellisyyden nimissä ehkä kuitenkin muutaman.

Vieläkö haluat pennun?

No siinä tapauksessa:

Pennun tullessa kotiisi kannattaa valmistautua aivan kaikkeen sillä voihan olla että saatkin hyvätapaisen pennun joka ei loppupeleissä paljoa mihinkään kajoakkaan. Silloinhan ei voi yllättyä kuin positiivisesti. Sillä loppupeleissä jokainen pentu on oma yksilönsä.

Tietyt ominaisuudet ovat ja pysyvät, niitä tosin pystyy aina hieman hiomaan koulutuksella. Vähintä mitä pennun hyväksi voit tehdä on se, että teet hänelle kunnollisen peruskoulutuksen. Koiran on hyvä oppia tulemaan luokse käskystä, pysähtymään jne.. Tuleva ympäristö virikkeineen tulee vaikuttamaan siihen kuinka paljon pentu tekee sitä toivottua ja ei toivottua puuhaansa. Koira tulee testaamaan omistajaansa joten selvät rajat täytyy asettaa.

Voisinpa sanoa että koiran vanhetessa se viisastuu. Ehkä kuitenkin ennemmin sanoisin että terävät kulmat hieman hioutuvat, sillä esimerkiksi.... Meidän Nelli: edelleenkin yhtä huomion hakuinen, hetkessä eläjä, aukoo ovia, kaivelee monttuja, tonkii roskia, maailman hyväntahtoisin hauva. Ihan niinkuin pentuna <3 Ainut muutos mikä hänen kohdallaan on tapahtunut on se että hän ei enään järsi paikkoja. Muistaakseni siitä pääsi eroon noin 4 vuotiaana =) Hän on kuitenkin ikuisesti se ensimmäinen samojedini, joka minut tutustutti tähän ihanaan rotuun.